| |
Elämä on...
Olen
etsinyt....
Olen ikuisesti tällä matkalla,
elämäni ei lopu tähän vaan jatkuu.
Miten koen jokaisen hetken,
annan niille tilaa kasvattaa minua.
Välillä on vaikeaa kun ei ymmärrä,
kysyy itseltään:
Miksi tämäkin piti kokea oppiakseen jotakin
itsestään?.
Elämä on,
mitä se on ollu.
Nauraa, itkee, muistelee mutta ei unohda. Antaa anteeksi aikanaan,
itsellensä. Oppii elämään oman särkyväisyytensä kanssa. Liimailee palasia kunnes särkyy uudelleen, vahvempana.
Niia pelolle muttei liian syvään
Elämä on naivia, elämä on todellista.
Miten erotan ne toisistaan,
miten saada ne ymmärtämään toisiaan.
|
|