| |
Tarina
Uninen aamu kosketta ajatuksiani, nousen hitaasti venytellen. Olen tämän päivän uusi kokemus tästä elämästä, eilisen kuvat muuttuvat iloksi minun hymyssäni.
Myrskyn pyörittämissä lehdissä menneisyys haalenee annan niiden mennä en itke, vaikka haikeus valtaa mieleni.
Olenhan opiskellut kauan, olemaan piilossa itseltäni, piilossa muilta.
En seisomaan sateessa, antaa pisaroiden kastella kaiken.
Havahdun kuulemaan ääniä,en olekkaan ainut joka on herännyt aikaisin.
Teekuppi lojuu lattialla puoliksi juotuna, pidettiin seuraa toisillemme eilen. Sinä, minä kynttilän hiljainen liekki.
Kuulen kissan maukuvan, nousen katsomaan, nainen ulkoiluttaa kissaa. Tuuli heittää märän huivin naisen kasvoille. Näen naisen olevan kylmissään, vettä sataa eikä naisella ole sateenvarjoa, lätäköiden vesi aaltoilee.
Tuuli pörröttää tukkaani, hytisen. Kumpa tuntisin, voisin keittää teetä tähän iloiseen aamuun, olisi mustikkapiirakkaakin. Kissa hyppii leijailevien lehtien kimpuun. Mietin narussa ulkoilevaa kissaa pääsee ulos,
vaikkakin narussa.
|
|