Uusimmat päivitykset: Kuvittelin - 20.02.07 |
Olitko...
Rakastit minua
niin kuin kukaan
olisi koskaan rakastanut.
Huuleni huulillasi
vuosivat verta,
lupaustesi kyyneliä.
Kuljimme yhdessä sen verran,
meillä olisi ollut tulevaisuus niin aluksi uskoin.
Uskoin siihen niin sokeasti,
kadotin kaiken muun,
ennen kaikkea järjen.
Huomasin sinussa piirteitä jotka olivat varoitusmerkkejä,
sinun luonteestasi, tavastasi kohdella ihmisiä, puhua heille. Sinun tapasi esineellistää naisia, oltiin oltu hetki yhessä.
Kävit silmieni alla toisen naisen takapuolesta kiinni,
näin sen
en vain halunnut nähdä.
En kuunnellut itseäni,en muita ihmisiä jotka näkivät kaiken selvemmin.
Minä suljin silmäni,
halusin uskoa kaikesta huolimatta
sinuun kauniisiin sanoihisi
antaa unelmille aikaa.
Kerta toisensa jälkeen suustasi pursusi lupauksia
taisit niellä ne saman tien ja käydä oksentaa
ne pois mielestä, pois maailmankartalta.
Olin mielestäsi taspainoton,
vailla aivoja suurinpiirtein millä
ajatella, vakiolauseesi oli
"älä
ajattele kun se ei sovi sulle"
Taikka siitä kun kävit minuun käsiksi,vihapäissäsi.
Tuupaten minut katuun Raatihuoneen edessä,
katsomatta taaksesi sinä katosit yöhön.
Aamulla selittäen tekstiviestissä, että olisit ajatellut
ennen kuin sanot.
Enkö olisi saanut kysyä lupaustesi perään, EN
Yritit painaa minut eräänä kesäyönä,
rautatieaseman puistossa penkille istumaan.
Vastustin sinä läväytit minua avokämmenellä
kasvoihin, huutaen huoraksi ja lesboksi.
Taisin jälleen kysyä lupaustesi perään.
Odotit rakkautta ja ymmärrystä
senkin jälkeen uhatessasi suutuspäissäsi,
"jos et nyt lähde käsken jonkun vetään tyttäreltäsi nenän takaraivoon".
Kaikkien muiden valheidesi lisäksi.
Mikä oikeutti sinua kieltämään minulta itsetyydytyksen,
ai niin "sehän oli sinulta pois" en muistanutkaan.
Sanoit, että "näet jos olet ollut sormella".
Kun en suostunut antamaan se ei sopinut sinulle.
Kiukuttelit pallit täynnä, suostuin etten suututtaisi sinua.
Oikeuttiko se,
että en halunnut aina kuunnella
päätöntä raivoamistasi ja halusin
lähteä tilanteesta koska koin sen
uhkaavaksi.
Minulla ei ollut oikeutta,
"saatana aina sä käännät selkäsi" miksi?
koska pelkäsin sinua sitä sinä et nähnyt
kasvoiltani et kuullut huuliltani, lukenut
kyynelistäni oma äänesi soi kovemmin
vihasi täytti sydämesi, olit sokea minun kivulle.
Minun olisi pitänyt oppia olemaan hiljaa,
kyseenalaistamasta käytöstäsi niellä kaikki
olla kyselemättä liikaa olla odottamatta sinulta
sitoutumista minuun, yhteiseen tulevaisuuteen
mistä olimme jutelleet.
Olisin päässyt vähemmällä, mutta en
olisi tiennyt kuka oikeasti olet
kuinka
vähän kunnioitat itseäsi saatika muita.
Ja minuun sattui...
Pitkäniemi
Sinä ihmettelit miksi en luottanut sinuun
ihmettelit miksi voin huonosti,
miksi sairastuin masennukseen.
Sairaalassa olin sinun sanojesi mukaan
vain omien ajatusteni takia.
Minä rakensin itse ne pilvilinnat,
mitä me yhdessä
suunnittelimme,
uskoessani sinua.
Sitäkö tarkoitit, että olin sairaalassa
vain omien ajatusteni takia.
Et ainakaan ymmärtänyt muuttaa tapojasi
olla satuttamatta minua.
Viimeisenä iltana kun
olin sairaalassa soitit,
oletit ilmeisesti, että annan hyväksynnän teoillesi
vänkäämällä kuinka minä sanoin sitä ja tätä
en suostunut antamaan oikeutta väkivaltaiselle
käytöksellesi.
Olin lääkkeissä ja en jaksanut sitä vanhaa samaa,
olin mielestäsi sairas, itsekäs
enkä tiennyt rakkaudesta mitään.
Hyvän yön sanasi "olet saatanan sairas"
ja löit luurin korvaan.
Ja minä itkin...
Sait minut tuntemaan mieletöntä
syyllisyyttä siitä, että en mielestäsi
rakastanut sinua tarpeeksi.
Oletit siihen saakka kunnes
viimeisen kerran kävit kiinni kahvion pihassa.
Huutaen "vaihda hullu lääkitystä..."
Kaikki sen takia kun en suostunut
kuuntelemaan rähjäämistäsi.
Se oli elämäni viimeinen kosketus
sinuun.
