| |
Kuuntelin
tyttöä hiljaisella
kävelytiellä.
Sillä puisella penkillä
jonka selkänoja oli vasemalle
kallellaan
rakkaudesta, kaipuusta.
Lintuemot kantoivat ruokaa kasvaviin suihin. Tuulen tuoksu leijaili nenään,
kertoen sateen tulosta.
Vanha nainen työntää rollattoria kumarassa, pysähtyy hymyillen.
-eikö olekkin hieno ilma
-oon
vastaan hiukan hämilläni hänen huomiostaan.
Odotan haluaako hän jutella,
minä en löydä sanoja.
Hän jatkaa matkaansa lenkkikaverinsa kanssa
tuon rollaattorin.
Ihailen tuota elämänkokemusta
joka näkyy hänen kasvoillaan.
Harmittaa kun en löytänyt sanoja,
olisin voinut oppia.
Minua paleltaa,
hiukseni tarttuvat purkkaan.
Lähetän viestin rakkaalleni, tuulen mukana lämpimän suukon poskelle.
Sanon näkemiin...
|
|